Pudasjärven ensimmäinen SM-osakilpailu on sitten ajettu. Legendaarista...
Vaikka tiedossa oli faktat, että rata todennäköisesti on liukas, en itse aivan tällaista odottanut. Tässä nyt vaan meni enemmän asioita pieleen kuin niitä saatiin onnistumaan.



Mutta mennään asiaan! Perillä Pudasjärven lentokentällä oltiin viiden korvilla iltapäivällä. Jaffu oli tullut kaluston kanssa paikalle jo edellisenä päivänä, joten sen enempiä emme autoa enää rassailleet. Itse asiassa kotiläksyt oli tehty jo edellisellä viikolla. Auto kävi puntareilla koska peräpäähän oli lisätty toinen akku ja lisäpainot. Lisää painoa takarenkaille oli tullut 68.5 kg! Varmuuden vuoksi halusin tehdä auton nelilinkeistä tietskarille linkkikartan. Kartta osoitti alustan olleen OK jo ennen tietokoneen saapumista paikalle. Tämä ei minua yllättänyt; kyllä Jaffu vanhana kisakuskina nämä asiat osaa...
Aggrekaatti pörisemään ja iltapalaa pöytään.



Eka veto osoitti pahimmat pelkoni todeksi. Rata ei ollut lähellekään niin hyvä kuin Kalajoki oli. Lisäpainot tekivät kuitenkin ajamisesta turvallisemman tuntuisen. Auto liirti koko matkan lähdöstä maaliin, mutta pysyi erinomaisesti suunnassaan. Jalkaa ei tarvinnut nostaa kokonaan kaasulta, ainoastaan keventää ja lisätä jälleen. Seuraavien neljän vedon aikana harrasteltiin alustajumppaa jonkin verran. Linkkien eri asentoja kokeiltiin ihan äärilaitoihin asti. Tällä pyrittiin siirtämään mahdollisimman paljon painoa takarenkaille. Iskunvaimennuksen compress- ja rebound-säädöt vedettiin ihan toisiin laitoihin. Renkaat vaihdettiin puolelta toiselle. Eri rengaspaineita kokeiltiin. Mikään ei vaan auttanut...

Tässä vaiheessa pitää jonkin verran ylistää tietotekniikkaa; ilman tiedonkeruuta olisimme varmasti olleet enemmän hämillään, mutta tuon kätevän työkalun avulla pystyimme oppimaan nopeammin mitä lähdössä todellakin tapahtuu.



Esimerkki: Maalissa vauhtia 190km/h, tiedonkeruusta voimme kardaanin pyörintänopeudesta lukea vauhdiksi 280km/h. Jokin luistaa 90km/h!? Vaihteiston voi sulkea pois epäiltyjen listalta, sillä se savu tuli koko matkan juurikin takarenkaista...



Lajittelut meni sitten näissä merkeissä. Sunnuntain pudotuksiin saimme vastaan koko kilpailun voittajan, Lauri Kuriksin.



Positiivista oli se, että pääsimme pakkaamaan kotimatkaa varten aikaisin. Paluumatka oli pitkä ja kuuma; ainoa jännä tapahtuma oli bensan tarjoaminen tien pientareelle jääneelle Harley-kuskille sekä poliisin järjestämä pysäytys. Hinausautossamme, Suzukissa, oli kuulemma väärät kilvet...



Nyt häntä pystyyn ja valmistautumaan Alastaron finaaleihin!

Nähdään siellä!