Tästä lähtee... 

Ladalla burnikset... Vuonna miekka ja kirves...:)

Alku

Innostus kiihdytysurheiluun syttyi 80-luvun puolenvälin jälkeen käydessämme kaverini kanssa katsomassa Hangon katuautokisoja. Tämä "eka kerta" oli erityisen mieleenpainuva muunmuassa sen takia, että kaverini oli auto-onnettomuuden jälkeen saanut niskoja tukevan puolivartalotuen juuri pois. Ja pojathan (en minä) olivat sitä olleet juhlimassa seurassaan miestä väkevämpää... Meno oli vallatonta; lähtö Jyväskylän maalaiskunnasta Vaajakoskelta tapahtui aamuyön puolella pitkän ajomatkan takia. Odottelin kaveriani joka saapui paidannapit auki aivan eri suunnasta... Siis äijä kyytiin, 127-Fiatin nokka kohti Hankoa ja menox. Mieleenpainuvaa oli myös Hangossa tankkauksen yhteydessä tarkistettu "efectorin" pää; lyijyllinen 92-oktaaninen bensa oli värjännyt putken pään lakananvalkoiseksi! Oi niitä aikoja...

Eka oma auto

"Satakaksseiskan" motti näki valon (räjähti, kirj. huom.) 80-luvun loppupuolella ja vähän aikaa imettyäni sormiani saapui apuun Kalastaja Häkkinen, joka möi minulle Ladansa tonnilla. Tästä alkoi perverssi mielenkiinto idän ihmeautoon. Varsinaisen kilpurin ostin vuonna -89. Polliissi oli anastanut siitä kilvet koska laulavat ystäväni olivat "unohtaneet" katsastaa auton! Kunnostelun jälkeen leima tuli ja samat revityt kilvet kiinnitettiin isoilla korilaatoilla; pienet meni läpi kilvessä olleista rei'istä... "Hei, nyt tehdään katuauto"- älynväläyksen jälkeen alkoi mittavat muutostyöt. Romuttamolta löytyi (yllätys) Fiatin 1600TC-moottori. Öljynvaihdon jälkeen piti lähteä kokeilemaan stripille, eli taas Hankoon!

Eka kisa

Elettiin siis vuotta 1990! Jännitys oli ääretöntä. Auto burn-outin jälkeen varovasti viivalle. Pre-stage syttyi, sitten stage. Eka keltainen, silloin ajettiin pitkällä kuusella, seuraava keltainen, kaasu pohjaan ja... kaasupoljin tippui lattialle!!! Siispä varikolle ja rautalankaa etsimään. Sitähän löytyi ja koska aikaa oli riittävästi seuraavaan starttiin, päätettiin tarkistaa sytytyksen ajoitus. Säätämistä emme katsoneet tarpeelliseksi, sillä ennakkopuntit olivat pikeentyneet kiinni ja ennakko jäi täysille aina kun kierroksia nosti. Silti... Reaktiot 1.110, 60 jalkaa 2.356, E.T. 15.726 loppunopeudella 135.74. Ai että mitä sitten? No se oli eka kisa ja jostainhan sitä on aloitettava...

Kipinä kytee...

Vuoteen 1996 mennessä Lada 1200 oli kokenut täydellisen muuttumisleikin; koppa rakennettiin kokonaan uusiksi, kone oli edelleen 1600TC (muttei enää se sama lussu). Siinä oli tehojakin 142hv@7200rpm! Taka-akselisto oli Hiacesta, MH Racemasterit (käytetyt) vastasivat pidosta. Laatikko oli vakio 1200-mallinen; muitakin toki kokeiltiin, mutta tämä oli ylivoimainen! Täysi kausi ajettiin, auto toimi kuin junan vessa, siis virheettömästi... Siinä se Street A:n suomenmestaruus tuli ikäänkuin työvoittona, mutta yhtään pokaalia en saanut osanottajapulan takia! Ja olihan V8-Magazinessa pikku juttukin... Ai niin, paras E.T. 13.96 vauhdilla 150.3! Pistäkää Ladalla paremmaksi!!!

... Ja syttyy!!!

Vuosi on 1999. Lada on kykynsä näyttänyt; alle 4000ccm sarjassa ei enää 1600ccm koneella kukkoilla, joten kyyneleet silmissä kymmenen vuoden rakkaus myyntiin... Uusi koti löytyi Ladalle ja "myyntivoitoilla" katselemaan uutta peliä. Tässä vaiheessa kasattiin kaikki omat ja varastetut rahat kokoon ja päätettiin suunnata kaikki voimat kohti Super Gas -ryhmää! Helsingistä löytyi SE; 1971-mallinen SG-Camaro rullaavana. Siis ihan oikeasti rullaavana, vaan moottori puuttui. Pirssi oli ollut pikkulohkotekniikalla ja pienin muutoksin nokalle soviteltiin 468cid isolohko. Tätä kirjoittaessani on joulukuu, pukki tulee pian ja auto valmistuu toivottavasti toukokuuksi. Lisenssikuulustelun ja -ajon jälkeen tämä tarina jatkuu...

Kiitos mielenkiinnosta ja paina mieleesi numero SG 470 !!! Täältä pesee, härifrån tvättas på svenska...