Kauden 2009 päätöskisasta on selvitty. Pikku pahoittelut kisaraportin myöhästymisestä; kiireessä on pitänyt priorisoida asioita...
Selitykset sikseen ja asiaan! Läksimme Riiviön kanssa torstaina kahdestaan ajelemaan kohti Alastaroa. Perillä olimme hyvissä ajoin, itseasiassa aivan ensimmäisten joukossa. Nopea leirin pystytys ja viettämään vapaa-aikaa. Tällä kaudella en ollut ehtinyt vierailla Paddock-ravintolassa kertaakaan, joten se puute korjattiin ihan saunan kera. Perjantain ajo alkoi vasta kello 16, joten lopputulos oli arvattavissa
Perjantaina ajettiin vain yksi kierros. Loppuosa tiimistämme ehti paikalle juuri ennen tätä kierrosta, joten mukaan ehdittiin hienosti. Tuloksena oli taas järjetön sutiminen, mikä tavallaan yllätti meidät. Ja tavallaan ei, olimmehan oppineet elämään sen kanssa. Mieleenpainuvin kokemus vedossa oli ratin irtoaminen vauhdissa. Ensin pito irtosi, hölläsin kaasua päästäkseni takaisin pidolle ja kun rengas narahti rataan kiinni, liike heilautti kuskin penkkiin ja ratti jäi käteen! Kaasu pohjassa asetin ratin rauhallisesti takaisin ohjausakselille ja lukitsin sen. No problems. Syy tähän oli ihan omassa toiminnassa; lähtö line-up:iin tapahtui niin liukkaasti, että pukeuduin ajokamppeisiin "vauhdissa" samalla kun tiimi työnsi autoa. Ratti vain unohtui lukita akselille. Huolellisuutta...
Lauantaina pääsimme taas ajamaan, tosin tälläkin kertaa vain yhden vedon. Mutta nyt pomppasi. Pitoa oli niin paljon, etten osannut varautua kyytiin. Auto tempaisi niin lujaa, että jalka irtosi kaasupolkimelta. Sain survottua jalan takaisin polkimelle ja maaliin vetelin ajassa 8,201s / 272,92 km/h. Tästä on hyvä parantaa! Tiedonkeruun mukaan auto rullasi ilman kaasun painamista "jotain sekunnin verran", joten potentiaalia parempaan olisi. Kun nyt vain tietäisi mitä tehdä.
Harjoittelut oli nyt sitten tässä ja sunnuntaina olisi kauden viimeinen pudotuskisa. SM-pisteitä ajatellen mahdollisuudet olivat sijoille 2, 3 ja 4 riippuen menestyksestä sunnuntain kisassa. Panokset oli asetettu, yksi pikkuvika korjattu ja luottamus omaan sekä tiimin tekemiseen huipussaan. Ja sitten se teki sen taas! Pito irti, morjens ja nelosia oltiin.
Positiivista oli vain se, että kolmessa viimeisessä kisassa vaivannut pito-ongelma selvisi, kiitos tiedonkeruun. Meillähän on ollut käytössä sama turbiini, joka särkyi Nitro Natikoissa. Turbiini korjattiin, mutta korjauksen yhteydessä jostain syystä turbiinin tartuntanopeus (stall speed) oli noussut ylemmäs. Tätä ei lentokenttäradoilla osattu katsoa, sillä pito katosi ennen kuin kierrokset saavuttivat stall speedin. Koska stall speed oli korkeampi, lähdössä iso moottori tarjosi rataan runsaasti enemmän voimaa kuin rata kesti. Oppia ikä kaikki. Ja siitä oma muunnos: ikävää oppia kaikki...
Kaiken kaikkiaan tulokaskauteni Outlaw-ryhmässä meni niin hyvin, että todennäköisesti jatkamme siellä. Omasta puolestani haluan tässä kiittää Jaffu Holmia mahdollisuudesta ajaa Cobaltia, meidän koko tiimiä, Tom Gratschewin porukkaa SG-Camaron mahtavasta kaudesta, tukijoita, sekä noin yleisesti KAIKKIA joilla on jollain tavalla ollut sormensa pelissä.
KIITOS !!!
Selitykset sikseen ja asiaan! Läksimme Riiviön kanssa torstaina kahdestaan ajelemaan kohti Alastaroa. Perillä olimme hyvissä ajoin, itseasiassa aivan ensimmäisten joukossa. Nopea leirin pystytys ja viettämään vapaa-aikaa. Tällä kaudella en ollut ehtinyt vierailla Paddock-ravintolassa kertaakaan, joten se puute korjattiin ihan saunan kera. Perjantain ajo alkoi vasta kello 16, joten lopputulos oli arvattavissa
Perjantaina ajettiin vain yksi kierros. Loppuosa tiimistämme ehti paikalle juuri ennen tätä kierrosta, joten mukaan ehdittiin hienosti. Tuloksena oli taas järjetön sutiminen, mikä tavallaan yllätti meidät. Ja tavallaan ei, olimmehan oppineet elämään sen kanssa. Mieleenpainuvin kokemus vedossa oli ratin irtoaminen vauhdissa. Ensin pito irtosi, hölläsin kaasua päästäkseni takaisin pidolle ja kun rengas narahti rataan kiinni, liike heilautti kuskin penkkiin ja ratti jäi käteen! Kaasu pohjassa asetin ratin rauhallisesti takaisin ohjausakselille ja lukitsin sen. No problems. Syy tähän oli ihan omassa toiminnassa; lähtö line-up:iin tapahtui niin liukkaasti, että pukeuduin ajokamppeisiin "vauhdissa" samalla kun tiimi työnsi autoa. Ratti vain unohtui lukita akselille. Huolellisuutta...
Lauantaina pääsimme taas ajamaan, tosin tälläkin kertaa vain yhden vedon. Mutta nyt pomppasi. Pitoa oli niin paljon, etten osannut varautua kyytiin. Auto tempaisi niin lujaa, että jalka irtosi kaasupolkimelta. Sain survottua jalan takaisin polkimelle ja maaliin vetelin ajassa 8,201s / 272,92 km/h. Tästä on hyvä parantaa! Tiedonkeruun mukaan auto rullasi ilman kaasun painamista "jotain sekunnin verran", joten potentiaalia parempaan olisi. Kun nyt vain tietäisi mitä tehdä.
Harjoittelut oli nyt sitten tässä ja sunnuntaina olisi kauden viimeinen pudotuskisa. SM-pisteitä ajatellen mahdollisuudet olivat sijoille 2, 3 ja 4 riippuen menestyksestä sunnuntain kisassa. Panokset oli asetettu, yksi pikkuvika korjattu ja luottamus omaan sekä tiimin tekemiseen huipussaan. Ja sitten se teki sen taas! Pito irti, morjens ja nelosia oltiin.
Positiivista oli vain se, että kolmessa viimeisessä kisassa vaivannut pito-ongelma selvisi, kiitos tiedonkeruun. Meillähän on ollut käytössä sama turbiini, joka särkyi Nitro Natikoissa. Turbiini korjattiin, mutta korjauksen yhteydessä jostain syystä turbiinin tartuntanopeus (stall speed) oli noussut ylemmäs. Tätä ei lentokenttäradoilla osattu katsoa, sillä pito katosi ennen kuin kierrokset saavuttivat stall speedin. Koska stall speed oli korkeampi, lähdössä iso moottori tarjosi rataan runsaasti enemmän voimaa kuin rata kesti. Oppia ikä kaikki. Ja siitä oma muunnos: ikävää oppia kaikki...
Kaiken kaikkiaan tulokaskauteni Outlaw-ryhmässä meni niin hyvin, että todennäköisesti jatkamme siellä. Omasta puolestani haluan tässä kiittää Jaffu Holmia mahdollisuudesta ajaa Cobaltia, meidän koko tiimiä, Tom Gratschewin porukkaa SG-Camaron mahtavasta kaudesta, tukijoita, sekä noin yleisesti KAIKKIA joilla on jollain tavalla ollut sormensa pelissä.
KIITOS !!!
Counter Totals
