Nitronationalsit on nyt sitten ajeltu. Muun muassa...
Keskiviikkona puolen päivän aikoihin olimme paikalla Alastaron radalla. Oma paikka Scanialle löytyi SG-varikolta ja pian paikoilleen asettumisen jälkeen ainoita huolenaiheita oli sähköjen puuttuminen. Sähkö saapui varikolle aamuyöstä, johon asti olimme bussin akkujen varassa. Vähän jännitti pitkän viikonlopun varalle ostettujen ruokien puolesta, mutta onneksi akut riittivät.
Jaffu oli apujoukkoineen saapunut paikalle hieman meitä ennen, joten aika riitti hyvin auton valmisteluun torstain ensi vetoa varten. Edellisessä kisassahan suurin ongelma oli väärän tyyppinen turbiini ja nyt koneen jatkoksi saatiin muutama vaihtoehto joita kokeilla.
Torstain eka veto oli melko jännä. Harvoin ensimmäisen vedon aikana saadaan täysin onnistunutta vetäisyä johtuen pääasiassa kolmesta muuttujasta; radasta, autosta ja kuskista. Tällä kertaa homma vaan yksinkertaisesti toimi ”sataprosenttisesti”.
Rata oli hyvä, auto lauloi alusta loppuun todella hyvin ja kuskikin oli hereillä. Sen todisti 0.010s reaktioaika. 7.772s puolestaan kertoi uutisensa muuttuvasta hiustyylistä; olinhan mennyt lupaamaan hiustenleikkuun ekasta seiskan ajasta. Tuo ekan vedon aika ei jättänyt mahdollisuuksia pakittamiseen, vaan tukka lähti ja aika nosti meidät lajittelun ykkösiksi. Paalupaikka muuten säilyi koko lajitteluiden ajan!
Toisessa vedossa alkoivat ongelmat. Juuri Amerikoista saapunut tuliterä vaihteisto petti ja vei mukanaan vielä sen ainoan hyvän turbiinin. Voi itku... Paluu lähtöruutuun, eli edellisen kisan vaihteisto ja väärä turbiini kiinni autoon ja menoksi. Sunnuntai-aamuun asti painiskelimme sitten näiden murheiden kanssa. Pääasiassa...
Sunnuntaina huomasimme lämmityskäytössä, ettei kakkosvaihde toimi ollenkaan. Kaavion mukaisesti vastaan asettui Tomi Pellinen, joka oli puolestaan rikkonut moottoristaan ahtimen. Lähdössä vetäisin aluksi savuille, pidon tullessa päälle vedin ykkösellä kierrokset tappiin ja vaihdoin vapaalle. Pellistä ei näkynyt sivulta ennen kuin juuri maalilinjalla, jossa Tomi meni heittämällä ohi vapaalla rullaavasta autostani. Olipa tiukka veto; olin maalissa 0.082s ennen Tomia ajalla 13.818s. Todellista drag racingia
Noh, jatkossa oltiin eikä hyvältä näyttänyt. Vastaan asettui Pulkkinen ehjällä autollaan. Asetuin stageen ensimmäisenä Pulkkisen keskittyessä oman autonsa paikoittamiseen lähtövaloihin. Ja sitten tuo onneton ajoi deep stageen, eli auto meni hieman liikaa lähtöviivan ohi. Käytännössä siis Pulkkiselle punavalo ja meidän Cobalt jatkoon. Nythän lykästi; seuraava veto oli kaavion mukainen soolo, jonka tyylittelin edelleen pelkällä ykkösvaihteella. Pokaali oli varmistettu, väriä ei tiennyt vielä kukaan.
Pokaalin väri jäikin selvittämättä, sillä kilpailu keskeytettiin seuraavaan lähtöön. Vastustaja olisi selvinnyt parista Timo Mäkelä – Mikko Saarela, mutta Saarela kaatoi autonsa sekä turva-aidan isosta vauhdista. Onneksi kuskille ei käynyt pahasti, auto tosin on entinen. Kisa keskeytettiin heti tämän jälkeen...
Siispä, takaisin talliin laatikkoremonttia tekemään ja Kalajoella nähdään!
Keskiviikkona puolen päivän aikoihin olimme paikalla Alastaron radalla. Oma paikka Scanialle löytyi SG-varikolta ja pian paikoilleen asettumisen jälkeen ainoita huolenaiheita oli sähköjen puuttuminen. Sähkö saapui varikolle aamuyöstä, johon asti olimme bussin akkujen varassa. Vähän jännitti pitkän viikonlopun varalle ostettujen ruokien puolesta, mutta onneksi akut riittivät.
Jaffu oli apujoukkoineen saapunut paikalle hieman meitä ennen, joten aika riitti hyvin auton valmisteluun torstain ensi vetoa varten. Edellisessä kisassahan suurin ongelma oli väärän tyyppinen turbiini ja nyt koneen jatkoksi saatiin muutama vaihtoehto joita kokeilla.
Torstain eka veto oli melko jännä. Harvoin ensimmäisen vedon aikana saadaan täysin onnistunutta vetäisyä johtuen pääasiassa kolmesta muuttujasta; radasta, autosta ja kuskista. Tällä kertaa homma vaan yksinkertaisesti toimi ”sataprosenttisesti”.
Rata oli hyvä, auto lauloi alusta loppuun todella hyvin ja kuskikin oli hereillä. Sen todisti 0.010s reaktioaika. 7.772s puolestaan kertoi uutisensa muuttuvasta hiustyylistä; olinhan mennyt lupaamaan hiustenleikkuun ekasta seiskan ajasta. Tuo ekan vedon aika ei jättänyt mahdollisuuksia pakittamiseen, vaan tukka lähti ja aika nosti meidät lajittelun ykkösiksi. Paalupaikka muuten säilyi koko lajitteluiden ajan!
Toisessa vedossa alkoivat ongelmat. Juuri Amerikoista saapunut tuliterä vaihteisto petti ja vei mukanaan vielä sen ainoan hyvän turbiinin. Voi itku... Paluu lähtöruutuun, eli edellisen kisan vaihteisto ja väärä turbiini kiinni autoon ja menoksi. Sunnuntai-aamuun asti painiskelimme sitten näiden murheiden kanssa. Pääasiassa...
Sunnuntaina huomasimme lämmityskäytössä, ettei kakkosvaihde toimi ollenkaan. Kaavion mukaisesti vastaan asettui Tomi Pellinen, joka oli puolestaan rikkonut moottoristaan ahtimen. Lähdössä vetäisin aluksi savuille, pidon tullessa päälle vedin ykkösellä kierrokset tappiin ja vaihdoin vapaalle. Pellistä ei näkynyt sivulta ennen kuin juuri maalilinjalla, jossa Tomi meni heittämällä ohi vapaalla rullaavasta autostani. Olipa tiukka veto; olin maalissa 0.082s ennen Tomia ajalla 13.818s. Todellista drag racingia
Noh, jatkossa oltiin eikä hyvältä näyttänyt. Vastaan asettui Pulkkinen ehjällä autollaan. Asetuin stageen ensimmäisenä Pulkkisen keskittyessä oman autonsa paikoittamiseen lähtövaloihin. Ja sitten tuo onneton ajoi deep stageen, eli auto meni hieman liikaa lähtöviivan ohi. Käytännössä siis Pulkkiselle punavalo ja meidän Cobalt jatkoon. Nythän lykästi; seuraava veto oli kaavion mukainen soolo, jonka tyylittelin edelleen pelkällä ykkösvaihteella. Pokaali oli varmistettu, väriä ei tiennyt vielä kukaan.
Pokaalin väri jäikin selvittämättä, sillä kilpailu keskeytettiin seuraavaan lähtöön. Vastustaja olisi selvinnyt parista Timo Mäkelä – Mikko Saarela, mutta Saarela kaatoi autonsa sekä turva-aidan isosta vauhdista. Onneksi kuskille ei käynyt pahasti, auto tosin on entinen. Kisa keskeytettiin heti tämän jälkeen...
Siispä, takaisin talliin laatikkoremonttia tekemään ja Kalajoella nähdään!
Counter Totals
