Tässä taas tarinaa kilpa-autoilun iloista ja suruista:

Alastaron FHRA Kamasa Tools Nationalseihin läksimme hyvillä mielin. Camaroa ehdin hieman muuttelemaan Tomin mitoille sopivaksi; raukalla on liian lyhyet kädet, joten rakentelin ohjauspyörään jatkopalan. Nyt kelpaa ajella! Cobaltin osalta tilanne näytti hyvältä. Turbiini oli käynyt huollossa ja autoon oli ehditty asentaa tiedonkeruujärjestelmä helpottamaan säätämistä. Kaikki oli siis valmiina lajittelua varten.



Lauantai-aamun ohjaajakokouksessa todettiin radan tilanne. Muutaman päivän vesisateista johtuen rataa ei oltu ehditty prepata juuri lainkaan, joten ensimmäisen vedon päätin ottaa tunnustellen. Lähdössä pito karkasi heti, auto vaihtoi kakkoselle ennen kuin ehdin tehdä mitään. Loppu mentiin rullaten maaliin, sillä en halunnut ottaa mitään riskiä liukkauden vuoksi. Ajaksi 15.220s / 145.27km/h. Koetetaan hetken päästä uudelleen...



Seuraavaan vetoon toivoin pidon olevan jo parempi. Olihan ilma ja ratakin ehtinyt jo lämmetä. Taas sama homma. Pito irti välittömästi. Tällä kertaa tunnustelin varovasti kestääkö rata kaasun lisäämistä kakkosvaihteella. Loppu tuntui ihan kivalta ja aikakorttiin 10.424s / 264.16km/h. Varikolla vian diagnosointia hankaloitti tiedonkeruun ongelma; datan purkamiseen tarvittava ”avain” oli toisella puolella isänmaatamme, joten eipä tietotekniikasta ollut tällä kertaa apua. Päättelimme kuitenkin vian olevan turbiinissa, jonka tartuntanopeus ei ole jostain syystä ihan linjassa auton moottorin kanssa.

Kolmanteen vetoon yritin temppua, joka kylmiltään onnistuisi varmasti jokaiselta hermostuneelta kuskilta. Lähtöviivalle asettumisen jälkeen katsoin vasemmalla silmällä lähtökuusta, oikealla kierroslukumittaria, kaasujalalla painoin kierrokset lähtökierrosten tuntumaan. Sitten vaan lähtökuusen keltaisen valon syttyessä peukalo ylös transbrake-napilta ja kaasu pohjaan. Tämä toimi! 60-jalan aika jäi tietysti surkeaksi, mutta rata kesti auton lähdön. Ajaksi 8.231s / 278.75km/h, jolla lajittelun seitsemänneksi. Vaikeuskerrointa lisäsi kiihdytyksen jälkeinen jarrutus. Juuri kun opin luottamaan jarruvarjon tehoon, varjo ei auennutkaan vaan putosi myttynä wheelie bars:ien päälle odottelemaan seuraavaa vetoa. Jouduin siis pysäyttämään auton jalkajarrulla tuosta nopeudesta ja punaisina hehkuneiden jarrujen tuottama palaneen käry oli hirveä. Onneksi pysähtyi, jarrut jäivät ehjiksi ja seuraaviin vetoihin opin varmistamaan, ettei tykkivarjoon jää jousen varmistinsokka päälle...



Päivän saldo: Auto jäi ehjäksi väärän tyyppisen turbiininsa kera. Kuski hämmentynyt mutta onnellinen

Sunnuntain eliminaattoriin vastaan asettui Viron Lauri Kuriks. Lauri oli ajanut pari kymppiä nopeamman ajan, joten ainoa toivoni oli saada paremmat reaktiot, toistaa edellinen lähtötaktiikka paremmalla ajalla ja käyttää pysäyttämiseen jarruvarjoa. Ei näytä helpolta, mutta lähdössä sain kuin sainkin paremman lampun. Sitten karkasi (taas) rata alta, vaihto kakkoselle ja kaasu pohjassa perään. 8.531s / 287.89km/h. Varjo aukesi ja ohjaamon täytti tällä kertaa jarrusavun sijaan palaneen öljyn käry. Palokunta oli paikalla ripeästi toteamassa ettei mitään tarvitse sammutella. Säikähdyksen jälkeen Jaffu totesi kaiken jääneen ehjäksi. Vian aiheutti tärinästä irronnut öljynsuodattimen liitin, jonka juuresta suihkusi öljyä tulikuumille pakosarjoille. Pulssin tasaannuttua kävin onnittelemassa Lauria, joka ajoi samassa lähdössä oman parhaan aikansa 7.970s / 268.72km/h.

Huolletaan auto, vaihdetaan turbiini ja Nitro Nationalseissa nähdään!!!