17.05. - 18.05.2014, Motopark 
Taas sitä saa, hieman myöhässä mutta kuitenkin. Kisaraporttia!

Erittäin lyhyt kertaus viime kaudesta: Jotta pisteissä oltaisiin mahdollisimman korkealla pitää kaikki kisat ajaa. Viime vuonna emme pystyneet, mutta nyt tilanne näyttää paremmalta. Myöskään auton vauhti ei riittänyt kärkikahinoihin joten päätimme hankkia tehokkaamman moottorin. Tällainen löytyi ihan kotinurkilta ja nyt moottorina keulan alla majailee Tomi Pellisen amerikoista hankkima ahdettu 509CID. Tomi lopetti (toistaiseksi) kilpa-ajotouhut joten osuimme kerrankin tosi hyvään saumaan. Muitakin vaihtoehtoja moottoriksi oli tarjolla, mutta ”tällaista mä olin aina halunnut”.

Kerrankin meillä oli tilanne, että moottori on aivan liian tehokas. Talven aikana mietin kuinka tehoa saataisiin tiputettua mahdollisimman paljon. Ei mikään helppo juttu. Ahtimen alapyöräksi niin pieni kuin sinne sopii. Ylipyöritystä vain 9,8%. Aiempi ylipyöritys oli 31,4%. Ahtopaine putoaa melkoisesti. Soppavehkeisiin ei säätöjen osalta puututtu, eli moottori käy ”sikarikkaalla”. Sytytysennakosta viisi astetta pois. Lähtökierrokset vain 3000rpm. Siinä resepti, jolla piti koettaa alkuun...

Ensimmäinen veto Motoparkin hienolla radalla oli puhdas toimintotestaus. Ajoin moottorin transbrakea vasten, vapautin braken ja nostin välittömästi kun vaihtaja vaihtoi kakkosen tupaan. Kaikki toimi ihan OK, mutta 60ft aika oli jotain mitä en ollut koskaan ennen kokenut: 1.119s. Edellisen moottorin paras oli Kalajoella ajettu 1.322s ja tällaisen eron huomaa kyllä auton penkillä istuessa!

Kaikki toimi siis hyvin, joten uskalsimme toivoa ehjää täyskaasuvetoa. Vaihtokierrokset 6500rpm ja maksimit 7000rpm. Maltilliset siksi ettemme halua särkeä moottoria. Vedon aikana tunsin kuinka auto meni rajoitinta vasten pitkään ennen maaliviivaa ja mieli oli hieman matalalla; kuinka pääsemme indeksiin jos kone menee rajoittimelle jo näin aikaisin? Mieli parani kun näin Ellin ja Tommin ajavan mönkijällä minua hakemaan. Riehuivat niin etteivät meinanneet pysyä kyydissä! Arvelin, että menimme melko lähelle indeksiä kun näin iloisia olivat. Väärin, meni alle ja rajusti: 7,322s / 305,76kmh!!! Ai että kun tuli hyvä fiilis!



Menemättä liikaa teknisiin yksityiskohtiin, tällaisen pedon kanssa pärjää vain ajamalla täyskaasulla ja rullaamalla maaliin tietyn ajan kuluttua lähdöstä. Indikaattoriksi valitsin vaihtovalon ja ajaminen tapahtui siten, että kun moottori veti kakkosvaihteella (enempää ei ole) ja saavutti toisen kerran vaihtokierrosrajan, vaihtovalo kertoi että on aika nostaa jalka kaasulta ja alkaa rullaamaan vapaalla. Näin mentiin lajittelun kärkeen ajalla 7,676s / 232,86kmh. Matala loppunopeus kertoo alkumatkan ripeydestä; normaalisti loppunopeudet pyörivät haarukassa 280 – 290kmh!

Siispä pelkästään vaihtokierroksia säätämällä pääsimme riittävän lähelle indeksiä ja lajittelun ykköseksi. Samalla taktiikalla ajettiin pudotuskierroksetkin osin hieman varmistellenkin. Ensimmäisellä kierroksella vastaan asettui Mariann Holm, mutta hän kaatui teknisiin ongelmiin, eikä päässyt lähtöviivalle. Soolo ja varovainen ajo maaliin. Toisella kierroksella kaavion mukainen soolo ja varmistellen maaliin. Kolmas kierros olikin jo finaali, jossa vastassa oli Tero Vainio. Nyt piti ajaa tarkasti ja yllätys oli karmea kun huomasin Teron ajavan rullaavan autoni ohi hieman ennen maalia. Tässä vaiheessa en tiennyt Teron punavalosta mitään ja pettymys vaihtui iloksi vasta televisioryhmän sännätessä haastattelemaan minua...



Täydellinen viikonloppu: autoryhmien nopein aika ja loppunopeus, lajittelun ykköspaikka ja koko kisan voitto! Tällaista herkkua ei ole koskaan ennen kohdalle osunut; nyt pitää vain koettaa säilyttää hyvä taso kauden loppuun ja katsoa mihin se riittää. Haastetta riittää kyllä vielä tuon pedon kanssa. Moottorin siis ;)

Seuraavaksi Alastaro. Nähdään siellä!!!