2013 Kisaraporttikooste 
Olipa taas hankalaa saada kasattua riittävästi motivaatiota tämän lyhyen yhteenvedon näpyttelyyn. Mutta tässä se nyt sitten viimeinkin tulee:

Motoparkin avauskilpailuun ei ollut enää paljoakaan aikaa ja moottori oli vielä levällään pitkin tallin lattiaa. Tilanne näytti ajamisemme suhteen todella pahalta. Viime kaudella moottoriin sattui vähän ja se kaipasi kipeästi hoitoa ja uusia osia. Moottoriin piti tilata uudet männät ja saada rahat kasaan koneistustöitä varten. Lompakko oli ihan kuiva. Aikalailla viime tipassa asiat alkoivat jälleen kerran loksahdella paikoilleen ja moottori saataisiin tehtyä kisakuntoon. Männät saapuivat kolme päivää ennen Motoparkin avausta ja tässä vaiheessa oli pakko viheltää peli poikki hetkeksi. Aikataulu meni liian tiukaksi... Motoparkkiin matkustimme turisteina, ainakin melkein; toimimme nimittäin sen kisan ajan Seppo Raussin avustajina. Seppo ajoi Outlawin mestariksi tällä kaudella, joten apumme oli hänelle hyvin tervetullutta ja tärkeää.

Moottori saatiin siis kasaan seuraavaa kilpailua varten ja into oli korkealla. Pistetilannehan oli se, että kolmen kärkeen ei olisi mitään asiaa, mutta ajankohta oli mahtava SM-pisteiden sotkemiselle. Siis kilpailija joka ei pysty nousemaan SM-kolmikkoon pystyy kuitenkin omalla menestyksellään (jos sellaista tulee) sotkemaan muiden etenemistä kohti kärkisijoja. Tässä oli tavoite, jota lähdimme innolla toteuttamaan.

Ja sitten tuli märkää rättiä pitkin poikin sankarin kasvoja! Tipahdin nimittäin bussin takaosassa touhutessani alimmalle metalliselle lattiatasolle pää edellä. Onneksi oli käsi edessä; pää jäi päällisin puolin ehjäksi mutta värttinäluu murtui ranteesta! Sairaalaan, röntgeniin ja kipsi käteen. Kysyessäni lääkäriltä mahdollisuuksiani ajaa kilpaa, lääkäri tyrmäsi idean ja kehoitti perumaan tulevan kilpailun. Tottelin kiltisti minuutin ajan ja sitten syntyi se ”Plan B”. Ajan mikäli kukaan kisajärjestäjä ei kiellä ja mikäli rannesärky pysyy kurissa. Särkylääkkeiden käytön päätin jättää ajopäivän ajaksi etteivät ne vaikuttaisi reaktiokykyyn ja täten vaarantaisi ajosuoritusta, omaa tai muiden turvallisuutta. Yksikätinen pisterosvo siis...

Alastaron Drag Race Week alkoi. Olin varannut löysän hupparin, johon pystyin piilottamaan kipsin uteliaiden toimitsijoiden katseilta. Hyvältä näytti, paitsi paikalla vallinnut helle teki hupparihommat sekä liian hiostavaksi että todella epäillyttävän näköiseksi. Huppari piiloon ja t-paitaa sekä shortseja päälle. Sain siis ainakin sata kertaa vastata kysymyksiin ”mitä tapahtui?” ja ”pystytkö todellakin ajamaan?”. Ja kun kerran kukaan ei kieltänyt, vetäisin näissä kisoissa ensimmäisen seiskani tuolla omarakentamallani moottorilla. Aika-ajot näyttivät hyvältä! Lajittelun viides sija, pää kaljuksi ajeltuna odottelemaan pudotuskisoja joissa vastaan asettuisi Mika Saari. Hyvältä näytti; meillä lajittelussa 7,918s vastaan Saaren 8,713s. Sunnuntaiaamun lämmityskäytössä märkää rättiä tuli taas; öljynpaineet olivat jääneet sinne lauantaille. Riiviö löysi vian, irronneen öljypumpun pick up:in. Tiedonkeruun mukaan paineet alkoivat laskea noin puoli sekuntia ennen kuin nostin jalan kaasulta, joten täpärälle meni. Kenttäolosuhteissa pumppu oli mahdoton korjata pikaisesti ja niinpä siirryimme hiekalle laskemaan pisteitä. Eipä tarvinnut kauaa odotella kun tuomaristo tuli ilmoittamaan että rata on siinä kunnossa ettei OL- ja SPS –ryhmiä sinne päästetä. Liian liukasta. Pistepöydältä napsittiin vain lajittelupisteet ja tilanne jäi käytännössä sinne Motoparkin tasolle. Nyt olisi muutama päivä saada vehkeet kuntoon. Talliin siis!

Palasimme takaisin Alastaroon kunnostetun öljypumpun kanssa ja homma alkoi taas toimia. Moottori oli jäänyt ehjäksi ja toimi taas moitteetta. Kipsikin lähti kätevästi peltisaksilla leikaten ja toinen lääkäri totesi palikoiden luutuneen paikoilleen. Lajitteluissa terveiset ekalle ”ajokiellon” antaneelle lääkärille kauden parhaalla ajalla 7,907s ja lajitteluiden sijalle 7. Kylläpä on taso korkealla! Sunnuntai alkoi soolovedolla, sillä vastaan piti tulla Kenneth Wikberg mutta hänellä oli moottorin kanssa isoja ongelmia eikä Kenneth päässyt enää kisaamaan. Seuraavaksi vastaan pistejohtaja Raussi, jonka passitin laulukuoroon parempien reaktioiden turvin. Raussi ajoi tässä lähdössä valitettavasti seinään, särki autoansa pahoin ja joutui tekemään melkoisen remontin seuraavaan kilpailuun. Kolmas veto, semifinaali, oli kaavion mukainen soolo jossa ei ollut mitään ihmeellistä; tiedonkeruuta, kahvia ja pullaa. Finaaleissa vastassa Mika Saari, jonka kanssa ajettiin kova kisa. Tämä ratkesi minun parempaan lamppuun ja NITROJEN VOITTO oli taskussa. Sekä pistepakan onnistunut hämmentely.

Tallissa tehtiin pieniä säätötoimenpiteitä ja nokka kohti Kalajokea. Tätä kisaa olin jo odottanut, sillä jostain syystä automme sopii todella hyvin tälle lyhyemmälle radalle. Kalajoellahan OL –ryhmä ajaa vain puolta matkaa (201m) jarrualueen lyhykäisyyden vuoksi. Meillä ei ole koskaan ollut pidon kanssa tällä radalla ongelmia joten vajaatehoisella pirssillä täällä on aina hyvät mahdollisuudet. Kahtena edellisvuotena täältä on kahmittu kulta ja hopea. Siispä kokeilemaan! Lajitteluissa kolmas sija ja pudotuskilpailun ensimmäiselle kierrokselle vastaan Saari. Nyt lähti, reaktiot 0.005s ja aikakin 0.850s kovempi, joten jatkoon. Seuraavalla kierroksella vastassa Vainion Tero, joka hänkin jäi ”reilusti”. Terolla oli juuri näitä pito-ongelmia. Finaaleissa siis tutut miehet: Wikberg vs. Niskavaara! Taas se märkä rätti helli poskipäitä irroittaen rattikaapelin liittimen vastakappaleestaan. Ja koska autoamme voi peruuttaa vain painamalla ratissa olevaa nappia, peruuttaminen ei onnistunut burn outin jälkeen ja kapteeni oli pakotettu jättämään aluksen. KALAJOEN HOPEAA kuitenkin...

Motoparkin aika-ajoissa kävi ilmeiseksi, että moottoria vaivaa joku masennus. Ei tahdo kulkea ja lauantain parhaaksi jäi 8,054s. Tällä ajalla kaavioon vasta yhdeksänneksi ja märkää rättiä läiskytteli molemmille poskille Raussi murskaavalla 7,670s ajallaan. Tässä ei paremmat reaktiotkaan auttaneet. Kohti kotitallia ihmettelemään moottoria, josta paljastui neljä kiinni leikannutta mäntää. Sama viimevuotinen vika taas...

Finaaleihin mentiin pikku koneremontin jälkeen. Avasin kannet, totesin vauriot sekä lompakkoni kunnon, joka ei sallinut MITÄÄN ulkopuolella teetettyjä koneistustöitä. Hiekkapaperia käteen, hellää hankausta sylintereihin ja romut nippuun. Agenda oli vetää vain yksi aika-ajo ja taistella niin pitkälle kuin tekniikka toimii. Olin siis aikeissa istua sellaisen käsikranaatin päälle, josta on sokka irroitettu... Aika-ajoissa yllätys oli suuri; hiekkapaperilla korjattu moottori laukkasi aikaan 7,932s! Tällä kaavion sijalle 7 ja vastaan Kenneth Wikberg. Vesisade viimeisteli sunnuntain pudotusajot siten, että yhtään kierrosta ei pystytty ajamaan. SM-pisteissä sijoituimme sijalle 6, joka oli ihan hyvä! Voisi sanoa että (melkein) kaikki mihin ryhdyimme päättyi hyvin. Jossitella voisi siitä millä sijoilla olisimme olleet mikäli moottori olisi ollut valmis Motoparkin ekoihin kisoihin. Mutta kun ei viitsi...

Ensi kaudelle on otettu tosi iso askel. Moottori vaihtuu ahdettuun ja muuttujia toimintaan tulee todella paljon. Se joko onnistuu tai sitten menee täysin harjoitteluksi. Ensi vuosi sen näyttää, joten NÄHDÄÄN RADALLA!!!

p.s. ei tästä nyt niin lyhyttä tullutkaan. Kiitos jos jaksoit lukea loppuun!