16. -17.7. Kalajoki 
Kalajoen hiekat, voi kun onnistuis. Miettii hiekal röökit suis Pete Frits ja Luis... (Tapani Kansa – Kalajoen Hiekat). Laulun herroille tiedoksi, että nyt onnistui! Vihdoin!

Toivon todella, että olet lukenut aiemmat kisaraportit tältä vuodelta, joskaan se ei ole täysin välttämätöntä. Meno on ollut tänä vuonna todella synkkää, mutta Kalajoki palkitsi kaiken uurastuksen. Aloitetaanpa tarina:



Perjantai-aamuna käynnistimme Tommin kanssa Scanian ja suuntasimme kohti Kalajokea. Tarkoituksenamme oli ajaa ilman taukoa Ylivieskaan ja käydä siellä tutussa paikassa lounaalla. Paikka oli kuitenkin tiedustelijoiden (Sirpa, Elli ja Vesa) mukaan remontissa, joten seuraava pysähdys tehtiin Kalajoen ABC:lle. Vatsat täynnä lentokentälle ja leiriä perustamaan. Oltiinkin ihan hyvissä ajoin perillä; kovin montaa autokuntaa ei ollut vielä saapunut kentälle. Laitoimme leirin ja kilpurin valmiiksi, suoritimme lämmityskäytön ja totesimme, että kaikki asiat on jälleen tehty niin hyvin kuin osaamme. Sitten vaan odottelemaan lauantain mahdollisia sateita.

Lauantai valkeni märkänä. Hetken jo pelkäsimme, että tämä oli sitten ajojen osalta tässä, mutta muuttuihan se keli kuitenkin parempaan suuntaan. Ajamaan päästiin puoli viideltä. Olin muuttanut edellisestä kisasta vain lähtökierroksia hieman ylemmäksi ja tarkoitus oli kokeilla kuinka tuo muutos vastaa Kalajoen ”heikompaan” rataan. Toimi hienosti! Tiedonkeruu väitti, ettei Cobalt edes sutaissut lähdössä, ja että voisimme vieläkin puristaa ylemmäksi. Nyt kuitenkin olimme varpaillamme moottorin puolesta. Jokaisen vedon jälkeen Tommi tarkasti huolella venttiilikoneiston. Vetoja tuli lauantain myöhäisen aloituksen vuoksi vain kaksi, mutta mieli oli hyvä. Ja mikä parasta, mitään ei särkynyt.



Olin mielessäni odotellut yhtä lajittelukierrosta sunnuntai-aamun alkuun, mutta päivä aloitettiinkin suoraan pudotuskaaviolla. Vastaan asettui Kuusimäen Tapsa ja varauduin jo ”viimeiseen testivetoon”. Mutta älähän hättäile, Tapsa nukahti valoissa eikä saanut muutenkaan autoaan ihan parhaaseen laukkaan, joten me olimme jatkossa! Seuraavaksi kohtasimme Sokuran, lajittelun ykkösmiehen. Sokan auto kuitenkin sammui line-up:issa eikä suostunut enää käynnistymään, joten soolo meille. Tällä vedolla ajoimme kisan parhaan tuloksemme. Soolon jälkeen vastaan asettui Juha Räikkönen Cobaltillaan. Itse olisin lyönyt vetoa ennemmin Räikkösen kuin itseni puolesta, mutta taas nähtiin että peli ratkeaa vasta maalissa. Holeshot Win, eli paremmilla reaktioilla ja huonommalla ajalla mentiin taas nytkäys eteenpäin.



Oltiin jo finaalissa, mieli korkealla ja voitto mielessä. Jottei kuulostaisi siltä, että tässä sitä vaan ajellaan tekemättä mitään säätöjä, pitää mainita että rikastimme moottoria koko ajan. Nyt tuli seinä vastaan ja motti alkoi tukehtua metanoliin. Menetimme alkumatkan ”rötäämiseen” niin paljon aikaa, ettei Teemu Pekan kiinniotto ollut enää millään mahdollista. Voitto meni siis Teemulle, meille erittäin hieno Runner Up –hopea!



Seuraavaksi vuorossa Motopark, jossa pääsemme ajamaan täyttä matkaa. Suorituskykymme tuskin yltää vastaavaan, mutta se nähdään sitten siellä. Eli nähdään siellä!