2. - 4.9. Alastaro 
Kisakausi 2011 on sitten taputeltu. Outlaw-ryhmän kannalta tilanne näyttää melko hyvältä; 22 kuljettajaa ansaitsi SM-pisteitä ja näistä seitsemän ”ajoi” koko kauden. Sitaateissa siksi, että mehän emme radalle päässeet kahdessa ensimmäisessä kilpailussa, mutta silti olimme paikalla. Pari ensimmäistä kisaa toivat siis meille vain katsastuspisteet, mutta olihan nekin otettava sillä osallistumismaksut oli maksettu.

Itse finaalikisahan oli kolmipäiväinen. Perjantaista ei ole muuta kerrottavaa kuin että vettä satoi. Sade alkoi ensimmäisen kierroksen puolivälissä ja jatkui koko iltapäivän. Ajamaan siis pääsimme vasta lauantaina.

Lauantaina homma jatkui siitä mihin se perjantaina jäi. Meillä oli ennen omaa suoritusta hieman ohjelmaa, sillä Elli täytti 18 vuotta edellisissä kisoissa ja lupasimme antaa lahjan vasta finaaleissa. Yllätys oli suuri kun veimme koko joukolla Ellin Eagle Racingin pilttuuseen kaksipaikkaisen dragsterin kyytiin. Nyt on meidän tiimissä kaksi 8.2 sekunnin kyydin kokenutta!



Takaisin omalle varikkopaikalle. Päätimme olla kajoamatta moottorin säätöihin ja ajattelimme hakea lisävauhtia alustan säädöistä. Nuo 60-jalan ajat eivät mielestäni ole ihan linjassa moottorin tehoon nähden, joten haimme parannusta iskunvaimentimien säädöistä. Nelilinkin säätöihin emme viitsineet vielä puuttua; niiden vuoro tulisi myöhemmin.

Ensimmäiseen vetoon laitoimme kaikkien vaimentimien säädöt niin löysälle kuin mahdollista. Myös wheelie barsit vedettiin aivan yläasentoon. Vedon jälkeen totesimme, että tässä ollaan ajettu aivan liian jäykillä säädöillä. Siis lähtö parani ja sitä myöten myös henkilökohtainen ennätys tuolla moottorilla. En tiedä vaikuttaako säätö myös reaktioaikaan, mutta aikakortissa komeili 0.004s!

Toiseen vetoon tiukensin hieman etuiskunvaimentimia, sillä paino siirtyi ensimmäisessä vedossa ehkä liiankin nopeasti auton taakse ja etupää ikäänkuin tökkäsi joustovaran loputtua. Tuo mielestäni heilautti autoa (videolta nähtynä) ei-toivotulla tavalla. Tämän säätökokeilun jälkeen totesimme aikakortista, että suunta on oikea ja taas rikottiin ennätystä! Reaktioaika oli muuten -0.004s, eli punavalo! Harvinaista...



Kolmanteen vetoon säädimme takapään iskunvaimentimien ulosjouston jäykkyyttä. ”Ylimääräisenä” hommana tarkistimme moottorista lähes kaiken mahdollisen, sillä maalipään jarrualueella oli palomiesten mukaan meidän autosta vuotanut vettä tai metanolia. Mitään vuotoa ei löytynyt, joten takaisin radalle kokeilemaan. Nyt ei sitten rikkoontunut ennätys, vaan moottori. Siellä oli sittenkin pieni orastava kannentiivisteen vuoto, joka vedon aikana muuttui suureksi vuodoksi. Vettä ja öljyä (vedensekaista sellaista, yäk) oli koko konehuone täynnä ja varikolla tutkailimme tilannetta, josko jotain voisi vielä tehdä. Päätimme, onneksi, että tämä saa nyt riittää ja siirryimme saunomaan.

Täällä kotona olen ehtinyt purkaa koko moottorin ja onneksi emme lähteneet yrittämään kannentiivisteen vaihdolla eteenpäin. Sunnuntain pudotuskilpailussa meillä olisi ollut eka vedolla soolo ja se olisi lisännyt SM-pisteitämme sadalla pisteellä joka taas ei olisi nostanut meitä seitsemänneltä sijalta mihinkään, joten hyvä näin. Moottorista löytyi neljä mäntää, joissa oli ylimmän männänrenkaan yläpuolella kiinnileikkautumisen jälkiä, melko pahoja, joten tuhoa olisi ehkä tullut enemmän mikäli olisimme päättäneet punnertaa vehkeet vielä viivalle.



Nyt kun korjaamisessa ollaan päästy jo puoliväliin, pura ja kokoa –mielessä, uskoisin että olemme valmiita ensi kauden kevätkisoihin hyvissä ajoin. Ellei mitään ihmeellistä tapahdu...

Hyvää loppuvuotta kaikille ja nähdään taas radalla ensi vuonna!

p.s. tässä se nyt sitten komeilee: