30.6. -3.7. Alastaro 
No mutta, tämän vuoden raporteistahan meinaa tulla varsinaisia itkuvirsiä... Yritetään kuitenkin; FHRA Nitro Nationals on kauden päätapahtuma, jota ajetaan peräti neljä päivää. Kotiläksyt oli tehty huolella. Edellisen kisan polttoainevuoto oli korjattu ja varmuuden vuoksi kaikki järjestelmän kriittiset osat painetestattiin piilevien vuotojen varalta. Kaikki oli kunnossa kisaa varten. Kilpuria varten varasimme sata litraa polttoainetta mukaan!

Tien päälle läksin yksin Jyväskylästä kello kahdeksan maissa aamulla. Päätin ajaa perille ilman pysähdyksiä, mutta tulihan niitäkin matkan varrella. Nokian ja Huittisten välillä oli silta- ja asfalttityömaita jotka kuluttivat kallisarvoista aikaa. Perillä olin kuitenkin puolilta päivin, eli reissuun meni neljä tuntia. Sama mikä normaalisti ruokataukoineen. Leirin pystytys alkoi välittömästi ja korkea UV-indeksi piti huolen hihattoman paidan paljaaksi jättämien alueiden palamisesta vesirakkuloille. Kivaa mutta kipeää...



Sirpa, Elli ja Pikku-Vesa tulivat "hinausautolla" perässä. Aikaa kului heiltäkin, sillä vaippaukon piti välillä syödä, juoda ja ulkoilla. Juuri tämän vuoksi täksi kaudeksi vaihdoimme vanhan lyhennetyn Suzuki Alton Sirpan Peugeotiin. Pikkumiehen ehdoilla mennään, tai ainakin hänet kunnolla huomioiden.

Tommi tuli paikalle Pellisen Tomin rekan ohjaimissa. Heiltä puuttui kortillinen kuski, joten tämäkin asia hoitui kivasti. Ja viimeinen jäsen, Jouko, lupasi tulla omin avuin perjantai-iltana, joten pakka alkoi olla kasassa.

Torstai-aamuna keli oli kuuma ja päätimme tehdä hyvin lyhyen lämmityskäytön, sillä tuossa kelissä tulikuumaksi ajetun moottorin jäähdyttäminen riittävän viileäksi lyhyessä ajassa ei onnistuisi millään. Lämmityskäyttö sujui hyvin ja kaikki oli valmista kisaa varten. Vihdoinkin!

Outlaw komennettiin line-up:iin ja fiilis oli korkealla. Autoon oli laitettu niin miedot säädöt kuin mahdollista; tarkoituksena oli todeta tiedonkeruusta kaiken olevan kunnossa ja aloittaa tästä varsinainen puristaminen.



Veto sujui takapuolituntumalta hyvältä, ei sutinut ja meni suoraan. Kakkosvaihteella kuulin moottorin "röpöttävän" hieman, mutta ajattelin sen vaan olevan kuumasta kelistä johtuen liian rikkaalla. Hinaus varikolle, minä tiedonkeruuta purkamaan ja Tommi tarkistamaan moottorin venttiilinvälyksiä.



Ja sitten se pommi putosi taas; ilmeisesti voitelun puute vei meiltä työntötangon ja keinuvivun! Uskoimme vielä tässä vaiheessa, että voimme korjata tämän vian ja jatkaa kisaa, mutta ohivuotomittaus kertoi jatkamisen olevan turhaa. Vaikutti venttiilivialta, eli se siitä...

Perjantai, lauantai ja sunnuntai sujui sitten kisoja katsellessa, kisakavereiden kanssa jutellessa, rankkasateita ja rakeita ihmetellessä.



Eikä näistä sen enempää;) Olo oli toisaalta surullinen oman tiimin puolesta, mutta samalla iloinen siitä että olimme kaikki yhdessä katsomassa kauden päätapahtumaa. Ja metanolia oli vielä yli 90 litraa jäljellä.

Seuraavaksi Kalajoki. Toivottavasti varaosat saapuvat ajoissa ja kestävät tällä kertaa. Nähdään siellä!

p.s. tämmöinen kuitti tuli, toivottavasti ei viimeinen...